No, muuta mainittavaa Ruotsin risteilyn lisäksi on, meidän vuosikurssin risteiy! Suju upeesti,  mitään erityisen tyhmää ei tullut tehtyä, loppujen lopuks aika perus. Mut kun paikka,, tunnelma ja ihmiset on kohdallaan, ei mitään jalkoja tärisyttävää tarvitse tapahtua että olis mahtavaa. Perus dokattiin ja tansittiin. Haha, naurettiin aika hyvin emman kanssa meijän tanssiliikeille jälkikäteen, tais olla aika villiä menoa, mut joku roti silti pysy mukana, vaatteita ei lennelly, enkä kenenkään tuntematton hyttiin päätyny.

Oon ihan oikeesti niin ihastunu. Rakastumisesta ei ehkä kannata puhua, oon alkanut jo epäileen onko sellasta edes? Mutta yli kakskuukautta oon ollu kiinnostunu tästä yhestä ja samasta. Harmi, ettei risteilyllä tapahtunu sen kummemmin meidän välillä mitään, yhes hengailtiin kyl joo, mut ei sen enempää. Tavallaan parempi. Tiedän ettei se halua mitään vakavempaa, vaikka salaa mielessäni toivon että se olis vaan puhetta ja sanoja, ja mun kohdalle se vois tehdä poikkeuksen. Tuskin.  En halua pettyä taas ja kokea itteäni loukatuks niinkun sen yhden viikonlopun jälkeen. Mulle se oli enemmän kun hauskanpitoa, vai voiko toista syleillä ja tanssia ilman vaatteita, ja lopulta päätyä makuuhuoneeseen kiihkein tunnelmin, ilman sen suurempaa merkitystä?  Omalla kohdallani ei,  ehkä joillekin se voi tosiaan olla vaan  tapa nauttia elämästä.  Sen illan jälkeen kuitenkin oon kaivanny kyseistä henkilöö vierelleni jatkuvasti. En tiedä onko mitään mahdollisuutta, tulevaisuus näyttää.

Tänään, itseasiassa ehkä ensimmäistä kertaa 1½ vuoteen vietän perjantai iltaa kotona. Syynä tähän liiallinen biletys (tai ei bilettää voi liikaa, mutta ei sentään jokapäivä), ja siitä seurannyt väsymys. Viime yönä nukuin 14 tuntia, mutta ei se kyllä tätä väsymystä vielä kahden laivalla valvotun yön jälkeen täysin poistanut.  Tossa pari tuntia sitten lueskelin kirjaa ja sain idean lukea äitini päiväkirjaa ikävuosilta 11-27. Huh. viimenen kirjotus kirjotettu juuri ennen syntymääni, onneksi siitä ei sen suurempaa mainintaa - lukuunottamatta sitä että sain alkuni Vappuna, jess! Oikea vappulahja.  Ja se mistä eniten järkytyin oli lista äidin miehistä elämänvarrella; Isän jälkeen lukuisia (se kuinka vakavia tapauksia olivat en tiedä) ja Äidin nykyisen jälkeen yksi. Nimi joka ei sanonut mitään. En tiedä pitäiskö huolestua. OIkeastaan, ei sillä nyt hirveästi merkitystä mulle ole, mutta jotenkin epämukava tietää, mutta en voi syytää kuin itseäni että menin lukemaan. Eniten kuitenkin järkytti yks isän hyvä kaveri siellä listassa. Ei kiva.   Haha sitten sain hyvät naurut äidille merkinnöistä, joissa hän ikäisenäni kirjoitti  dokaus ja jätkä kokemuksistaan, sellasta se on jokaisen nuoruus.  Hassua miten aikuinen ihminen nykyään tuomitsee tekemisistä joita on itsekin kokenut nuorudeessaan saman ikäisenä.