Viime viikolla, keskiviikkona lähettiin kaverin kanssa Ruotsiin virkistyslomalle.
Hahah näin jälkeen päin en enää jaksa kirjoittaa muusta, haluan vaan sanoa että nyt on sitten poissa se kiltteys ja viattomuus (emman sanoin). Pah. Sellasta sattuu... Ei se niin vakavaa oo, vaikka näin jälkikäteen oonkin saanu kuulla Ruotsissa asuvalta kaverilta aika paljon moitteita siitä miten saatan harrastaa seksiä ensimmäisen kerran elämässäni, Ruotsissa, humalassa, ja lähes tuntemattoman kanssa.
Loppuen lopuksi, onko sillä niin hirveän paljon merkitystä millaine se eka kerta on? Sehän on vain yksi kerta, monien monien joukossa, ja tuskin edes mitenkään erityisen nautinollinen - jopa päinvastoin. Eka kerta, no ikimuistoinen... En nyt sanois. Pitäiskö sen sitten olla?
>
No, muuta mainittavaa Ruotsin risteilyn
lisäksi on, meidän vuosikurssin risteiy! Suju upeesti, mitään
erityisen tyhmää ei tullut tehtyä, loppujen lopuks aika perus. Mut kun
paikka,, tunnelma ja ihmiset on kohdallaan, ei mitään jalkoja
tärisyttävää tarvitse tapahtua että olis mahtavaa. Perus dokattiin ja
tansittiin. Haha, naurettiin aika hyvin emman kanssa meijän
tanssiliikeille jälkikäteen, tais olla aika villiä menoa, mut joku roti
silti pysy mukana, vaatteita ei lennelly, enkä kenenkään tuntematton
hyttiin päätyny.
Oon ihan
oikeesti niin ihastunu. Rakastumisesta ei ehkä kannata puhua, oon
alkanut jo epäileen onko sellasta edes? Mutta yli kakskuukautta oon
ollu kiinnostunu tästä yhestä ja samasta. Harmi, ettei risteilyllä
tapahtunu sen kummemmin meidän välillä mitään, yhes hengailtiin kyl
joo, mut ei sen enempää. Tavallaan parempi. Tiedän ettei se halua
mitään vakavempaa, vaikka salaa mielessäni toivon että se olis vaan
puhetta ja sanoja, ja mun kohdalle se vois tehdä poikkeuksen.
Tuskin. En halua pettyä taas ja kokea itteäni loukatuks niinkun
sen yhden viikonlopun jälkeen. Mulle se oli enemmän kun hauskanpitoa,
vai voiko toista syleillä ja tanssia ilman vaatteita, ja lopulta päätyä
makuuhuoneeseen kiihkein tunnelmin, ilman sen suurempaa
merkitystä? Omalla kohdallani ei, ehkä joillekin se voi
tosiaan olla vaan tapa nauttia elämästä. Sen illan jälkeen
kuitenkin oon kaivanny kyseistä henkilöö vierelleni jatkuvasti. En
tiedä onko mitään mahdollisuutta, tulevaisuus näyttää.
Tänään,
itseasiassa ehkä ensimmäistä kertaa 1½ vuoteen vietän perjantai iltaa
kotona. Syynä tähän liiallinen biletys (tai ei bilettää voi liikaa,
mutta ei sentään jokapäivä), ja siitä seurannyt väsymys. Viime yönä
nukuin 14 tuntia, mutta ei se kyllä tätä väsymystä vielä kahden
laivalla valvotun yön jälkeen täysin poistanut. Tossa pari tuntia
sitten lueskelin kirjaa ja sain idean lukea äitini päiväkirjaa
ikävuosilta 11-27. Huh. viimenen kirjotus kirjotettu juuri ennen
syntymääni, onneksi siitä ei sen suurempaa mainintaa - lukuunottamatta
sitä että sain alkuni Vappuna, jess! Oikea vappulahja. Ja se
mistä eniten järkytyin oli lista äidin miehistä elämänvarrella; Isän
jälkeen lukuisia (se kuinka vakavia tapauksia olivat en tiedä) ja Äidin
nykyisen jälkeen yksi. Nimi joka ei sanonut mitään. En tiedä pitäiskö
huolestua. OIkeastaan, ei sillä nyt hirveästi merkitystä mulle ole,
mutta jotenkin epämukava tietää, mutta en voi syytää kuin itseäni että
menin lukemaan. Eniten kuitenkin järkytti yks isän hyvä kaveri siellä
listassa. Ei kiva. Haha sitten sain hyvät naurut äidille
merkinnöistä, joissa hän ikäisenäni kirjoitti dokaus ja jätkä
kokemuksistaan, sellasta se on jokaisen nuoruus. Hassua miten
aikuinen ihminen nykyään tuomitsee tekemisistä joita on itsekin kokenut
nuorudeessaan saman ikäisenä.